Ensimmäiset lämpimät päivät tekevät joka vuosi saman tempun: mieli alkaa kaivata raikkaampaa ruokaa, ja katse osuu yhtäkkiä pihan laitaan aivan eri tavalla kuin talvella. Kun ruohikkoon ilmestyy vihreää ja ojanpientareelle uusia versoja, monen ajatus kulkee suoraan keittiöön. Samaan aikaan ihmiset hakevat netistä kaikenlaista – reseptejä, kasvien nimiä ja välillä myös täysin toisenlaisia asioita, kuten NetBet vedonlyönti – mutta kevään konkreettisin “uutinen” löytyy usein ihan läheltä, maanpinnasta.

Kevätvihreän viehätys on yksinkertainen: nuoret lehdet ovat mureita, maku on kirkas ja käyttö onnistuu pienellä vaivalla, kun tunnistaminen on varmaa. Suomessa ja Virossa sama ilmiö toistuu vuodesta toiseen, vaikka kasvukauden alku voi vaihdella rannikon tuulien ja paikallisten säiden mukaan.

Sama kevät Itämeren molemmin puolin

Suomessa ja Virossa villiyrttiperinne on vanhempi kuin moni muistaa. Nokkosta, voikukkaa ja vuohenputkea on käytetty ruoassa pitkään, mutta tapa on välillä ollut arkipäivää ja välillä jäänyt taka-alalle. Nyt se on palannut: osin siksi, että sesonki tuntuu “oikealta ajalta”, ja osin siksi, että kevätversoissa on helppo onnistua, kun pysyy tutuissa lajeissa.

Moni aloittaa nokkosesta, koska sen tunnistaa yleensä varmasti ja se käyttäytyy ruoanlaitossa kuin lehtivihannes. Marttojen mukaan nokkonen on villivihanneksista tunnetuin, helppo tunnistaa ja tavallisimmin käytetään nuoria versoja ja lehtiä.

Miksi juuri keväällä?

Keväällä kasvin kasvu on “alkuasennossa”: lehdet ovat ohuita, maku miedompi ja rakenne pehmeä. Kun kesä etenee, moni lehti muuttuu kuituisemmaksi ja aromi voimistuu. Siksi kevät on monelle luontevin hetki kokeilla villiyrttejä nimenomaan ruokana, ei vain koristeena.

Tunnistaminen on koko homman perusta

Villiyrteissä yksi periaate on ylivoimainen: käytetään vain sitä, minkä tunnistaa varmasti. Nuoret versot voivat muistuttaa toisiaan, ja siksi aloitus kannattaa tehdä muutamalla “varmalla”.

Hyvä nyrkkisääntö on seurata kasvustoa yhden kesän ajan. Kun näkee kasvin kehittymisen, tunnistaminen helpottuu seuraavana keväänä samasta, tutusta paikasta. Juuri tätä painottaa myös juttu pihapiirin vihreistä voimavihanneksista, jossa muistutetaan, että versojen tunnistaminen vaatii tarkkaa silmää ja varmuus kasvaa seuraamalla kasvustoa.
Luonteva tapa ottaa aihe haltuun on palata keväällä samaan kohtaan ja oppia kasvi “tuntomerkkien lisäksi tarinana”.

Keruupaikka vaikuttaa enemmän kuin moni arvaa

Villiyrttejä ajatellaan usein vain lajina, mutta käytännössä keruupaikka ratkaisee paljon. Kevätlehdet ottavat herkästi makua ja “ympäristöä” itseensä, ja siksi puhtaan oloinen, rauhallinen kasvupaikka on järkevä valinta.

Pienet käytännön valinnat helpottavat arkea

• Poimi nuoria, ehjiä lehtiä ja vältä nuupahtaneita versoja.
• Kerää mieluummin pienistä “laikuista” kuin yhdestä isosta, jotta saat tasalaatuista.
• Pese aina huolellisesti ja kuivaa kevyesti ennen käyttöä.

Tavoite ei ole tehdä keräämisestä projektia, vaan rutiini: pieni määrä riittää tuomaan makua ja vihreyttä.

Nokkosen käsittely on helppoa, kun tietää rytmin

Nokkosen polte katoaa kuumentamalla. Keittiössä tämä näkyy usein ryöppäyksenä (nopea kuumennus) tai kypsennyksen osana esimerkiksi keitossa. Marttojen mukaan nokkosen nuoret versot ja lehdet ovat tavallisin käyttöosa.

Mihin nokkonen sopii?

Keittoihin ja soseisiin

Nokkonen toimii kuin pinaatti: se antaa väriä ja täyteläisyyttä, ja sopii hyvin esimerkiksi peruna- tai kasviskeiton joukkoon.

Munakkaisiin ja piirakoihin

Munapohja “pyöristää” vihreän makua. Pieni kourallinen hienonnettua nokkosta tekee munakkaasta keväisemmän ilman, että ruoka muuttuu vahvan yrttiseksi.

Lettutaikinoihin ja leipiin

Hienonnettuna nokkonen solahtaa taikinaan. Lopputulos on usein yllättävän arkinen: maussa on keväinen vivahde, mutta rakenne pysyy tutussa.

Vuohenputki ja voikukka sopivat, kun aloittaa nuorista lehdistä

Vuohenputki on monelle se pihan “ikuinen vieras”, mutta nuorena se on miedompi ja sopii moniin samoihin ruokiin kuin muut lehtivihannekset. Yleisissä villiyrttikoosteissa vuohenputki mainitaan usein juuri kevään ajankohtaisena lajina nokkosen rinnalla.

Voikukan kohdalla moni yllättyy siitä, miten paljon eroaa nuoren ja vanhan lehden maku: nuori lehti on usein lempeämpi, vanhemmissa korostuu kitkeryys. Siksi kevät on voikukan kohdalla “helpoin hetki”.

Villiyrtit toimivat parhaiten lisänä, eivät pääroolissa

Arjessa onnistumista helpottaa yksi ajattelutapa: villiyrtit ovat mauste ja lisä, eivät välttämättä koko aterian ydin. Kun vihreää lisää vähän kerrallaan, maku pysyy hallittavana ja ruoka tuntuu tutulta, mutta raikkaammalta.

Kolme helppoa tapaa käyttää kevätvihreää

1) Ripaus valmiin ruoan päälle

Hienonnettu vihreä viimeistelee keiton, uuniperunat tai munakkaan.

2) Sekoita levitteeseen

Tuorejuusto tai jogurttipohja toimii hyvin, kun joukkoon laittaa pienen määrän hienonnettua vihreää.

3) Lisää vasta lopussa

Nopea lisäys lopuksi säilyttää raikkauden paremmin kuin pitkä kypsennys.

Kevätlautanen on lopulta myös tapa katsoa ympärille

Villiyrtit tekevät vuodenaikojen vaihtelusta konkreettista. Ne muistuttavat, että sesonki ei ole pelkästään kaupan hylly, vaan myös se, mitä pihassa tapahtuu juuri nyt. Kun aloittaa yhdestä tutusta lajista ja yhdestä tutusta paikasta, kevään vihreä buumi ei tunnu trendiltä vaan järkevältä jatkolta arjen ruoanlaittoon.