Kun lämpö painuu kymmeniä asteita nollan alapuolelle, telkeydymme omiin ajatuksiimme ja mitä ilmeisimmin sisätiloihin, koska emme ole tottuneet kylmään. Suomalaiskodit muuttuvat ikään kuin suojasaarekkeiksi, joissa ruutuaika nousee luonnostaan keskustelun keskiöön. Tällöin aikuisten kesken nousee tuttu kysymys: kuinka paljon ruutuaikaa on liikaa, kun muuta tekemistä on vähän?

Vastaus on, että mitään virallista ruutuaikasuositusta ei aikuisilla ole, eikä selkeää syytä miksi ruutuaikaa tulisi automaattisesti vähentää tai rajoittaa. Mona Moisala, psykologian tohtori ja aivoasiantuntija, sanoo että jokaisen aikuisen tulisi itse harkita kuinka kauan ruutuaikaa itselle sallii ja mikä on henkilökohtaisesti järkevää ja kannustavaa. Tärkeintä on elää itselleen normaalia elämää ja varmistua, ettei ruutuaika hallitse arkea. Tätä voi tarkastella arvioimalla omia rutiineja ja pohtimalla, onko elämässä riittävästi sosiaalisia kohtaamisia, harrastuksia ja yhteistä aikaa.

Kun pohditaa mitä ruutuaika tarkoittaa, voimme löytää sille monia eri tarkoituksia ja päämääriä. Kotona saatetaan katsoa televisiota, pelata tietokoneella, selata puhelimella sosiaalista mediaa, älykellolla ohjata musiikkia tai tabletilla kodin älytekniikkaa. Moderneja tapoja käsittää ruutuaika on siten monia. Suuri osa tästä kuuluu normaaliin arkeen, eikä ruutuajassa itsessään ole mitään poikkeuksellista. Usein ruutuaikaan liittyvä kuormitus syntyy siitä, ettei sen roolia arjessa pysähdytä tarkastelemaan.

Ajattelutyö ja keskittymisen rytmi ovat monille keskeisiä arjen hallinnan kannalta. Sen sijaan, että huomiota kiinnitetään yksittäisiin laitteisiin tai sisältöihin, olennaisempaa on tarkastella kokonaisuutta: milloin ja mihin tarkoitukseen digitaalisia välineitä käytetään. Ruutuaika voi olla tietoinen valinta tai automaattinen tottumus, ja näiden erottaminen toisistaan auttaa hahmottamaan omaa ajankäyttöä.

Talvikaudella, jolloin ulkona liikkuminen on usein rajoitetumpaa, digitaaliset sisällöt korostuvat osana vapaa-aikaa. Myös pelaaminen kuuluu monille yhdeksi ruutuajan muodoksi muiden joukossa. Sen merkitys vaihtelee käyttäjästä riippuen, eikä se ole kaikille luonteva tapa viettää aikaa. Toisille se on satunnainen ajanviete, toisille sosiaalinen toiminta, joka tapahtuu muiden digitaalisten kanavien rinnalla.

Teknologinen kehitys on laajentanut pelaamisen tapoja ja käyttöympäristöjä. Osa digitaalisista pelialustoista, kuten wildz.com, hyödyntää mobiililaitteita osana käyttöliittymää, jolloin pelaaminen tapahtuu älypuhelimen tai tabletin kautta ilman erillisiä laitteita. Tämä heijastaa yleisempää kehitystä, jossa digitaaliset palvelut mukautuvat arjen laitteisiin ja käyttötilanteisiin.

Ruutuajan hallinnan näkökulmasta ratkaisevaa ei ole yksittäinen sisältö, vaan se, millaisessa asemassa digitaaliset toiminnot ovat arjessa. Kun ruutuaika vie kohtuuttomasti huomiota velvollisuuksilta tai vaikeuttaa keskittymistä, voi olla tarpeen tarkastella omia rajoja. Toisaalta digitaaliset hetket voivat toimia selkeinä taukoina päivän aikana, kun ne on valittu tietoisesti.

Keskusteluun liittyy usein myös prokrastinaatio eli tehtävien viivyttely. Digitaaliset laitteet tarjoavat helpon tavan siirtää epämiellyttäviä tehtäviä myöhemmäksi, mutta ilmiö ei ole sidoksissa yksinomaan ruutuaikaan. Oleellista on tunnistaa, milloin ruudun ääreen hakeudutaan tietoisesti ja milloin kyse on välttelystä.

Ruutuaika on osa digiajan normaalia arkea, eikä sitä voi kokonaan välttää. Pimeän ja kylmän vuodenajan aikana sisällä vietetty aika lisääntyy luonnostaan, ja digitaalisten välineiden käyttö kasvaa sen myötä. Tasapainoinen arki tarkoittaa kykyä sovittaa nämä elementit omaan elämäntilanteeseen ilman, että ne muodostuvat hallitseviksi.

Mikä on tarinan opetus? Ruutuajan hallinnassa kyse on ennen kaikkea omien valintojen tiedostamisesta. Kun aikuinen tunnistaa, millaiset digitaaliset toiminnot sopivat omaan arkeen ja missä määrin, ruutuaika asettuu luontevaksi osaksi kokonaisuutta muiden arkisten toimintojen rinnalle.